torstai 5. tammikuuta 2017

Laura ja Anna sekä AIKUISEN ITSEKASVATUS


Laura ja Anna tarttuvat talviseminaarissa härkää sarvista... siis tarkoitan haastavaan aiheeseen! Aikuisen itsekasvatus! Siinä aihetta meille jokaiselle! Muuten - ryhmä voidaan toteuttaa myös kaksikielisenä (suomi-ruotsi), jos osallistujat niin toivovat. Nyt Laura ja Anna vastaavat vuorollaan kolmeen kysymykseemme.


Laura Aarnio-Friman,

1. Mitä kasvatuksen henkinen ulottuvuus merkitsee sinulle?
Juuri henkinen ulottuvuus tekee kasvatuksen elämänarvoituksia pursuavaksi "puutarhurin työksi" ja haastaa minut aina uudelleen mitä yllättävimpien kasvien edessä peruskysymysten ääreen; kuinka hoidan tätä kasvia parhaalla mahdollisella tavalla?


2. Mikä suhde sinulla on oman ryhmäsi aiheeseen?
Olen ikuisen itsekasvatuksen tiellä, kuten me kaikki. "Harrastan" itsekasvatusta äitinä, vaimona, opettajana, kollegana jne ja toimin myös Henkisen Korkeakoulun vastuuhenkilönä Tammisaaressa.


3. Mitä sinun työryhmääsi osallistuva voi odottaa?
Toivon että ryhmään osallistuneet saavat yhteisistä keskusteluista innostusta, rohkeutta ja inspiraatiota lähteä uusin ideoin toteuttamaan itsekasvatusta omalla tavallaan!


Laura Aarnio-Friman 
Luokanopetta (Mikaelskolan) Tammisaaressa, kuvaamataidon aineenopettaja (luokilla 1-9), vieraileva opettaja Snellman-korkeakoulussa. Hengentieteellisen korkeakoulun vastuuhenkilö Tammisaaressa. Kolmen aikuisen lapsen äiti. Lauran sydäntä lähellä ovat metsälenkit koiran kanssa, saaristo ja mehiläiset.

Anna Luotonen, 

1. Mitä kasvatuksen henkinen ulottuvuus merkitsee sinulle?
Kasvatuksen henkinen ulottuvuus on lähtökohta ja jatkuva inspiraation lähde työlleni. Juuri se sai minut aikoinaan ryhtymään opettajaksi. Kasvatuksen henkinen ulottuvuus tarkoittaa minulle sitä, että olen jatkuvalla opiskelun tiellä, Kun opetan, opin itse. Oppilaani ovat olleet parhaita opettajiani.


2. Mikä suhde sinulla on oman ryhmäsi aiheeseen? 

Itsekasvatus tarkoittaa minulle ennen muuta omaksi itsekseen kasvamista. Sen lähtökohtana ei voi mielestäni olla itsen pakottaminen jonkunlaisen malli-ihmisen mittaan, vaan se on kasvamista siksi mikä meissä mahdollisuutena elää. Itsekasvatuksessa näen kaksi puolta, joiden pitäisi ihannetapauksessa olla tasapainossa.Toisaalta voin omasta vapaasta aloitteestani käsin tehdä erilaisia harjoituksia, toisaalta taas minun täytyy olla avoin sille, mikä tulee minua vastaan ympäröivästä maailmasta, toisten ihmisten taholta. Itsekasvatus, itsekseen kasvaminen on hirvittävän vaikeaa. Emme useinkaan voi suoraan muuntaa huonoja ominaisuuksiamme hyviksi, vaikka kuinka haluaisimme. Rudolf Steinerin ohella paras oppaani tällä hankalalla tiellä on ollut unkarilainen antroposofi Georg Kuhlewind.


3. Mitä sinun työryhmääsi osallistuva voi odottaa? 

Toivon, että voisimme käydä avoimia ja rohkeita keskusteluja ja tehdä mahdollisesti joitakin harjoituksia. Olisi upeaa jos osallistujat uskaltautuisivat jakamaan omia kokemuksiaan!

Anna Luotonen 
Yläasteen eurytmianopettaja Tammisaaren Mikaelskolanista. Opettaa myös musiikkia ja toimii koulun erityisopettajana. Kaksi aikuista steinerkoulun käynyttä tytärtä. Annan vapaa-ajan rakkain harrastus on musiikki, soittaa viulua ja laulaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti