Miten hoidetaan steinerlaatua?

Steinerkasvatus-Takoja seminaarilehden nettiartikkeli. Koko lehti luettavissa täältä.

Miten hoidetaan steinerlaatua?

Teksti: Pia Pale



Steinerpedagoginen laatu, eli laadukas steinerpedagogiikka on lupaus, jonka jokainen steinerkoulu ja steinerpäiväkoti on antanut lapsille, oppilaille, vanhemmille, yhteiskunnalle. Steinerpedagogiikan toteutuminen steinerpedagogisessa yhteisössä on sen olemassaolon oikeutus.

Steinerkasvatuksen liiton laatutyöryhmän rakentama steinerpedagogisen laadun kehittämisen ja huolehtimisen ohjelma pureutuu pedagogiikan ydinkysymyksiin. 

Steinerlaatua on myös luontosuhteeseen panostaminen.
Kuva: Lahden Rudolf Steiner -koulu

Koululiikkeen piiristä löytyy nopeasti vankkoja mielipiteitä siitä mikä on ‘steineria’ ja mikä ei. Useimmilla on selkeä mielikuva steinerpedagogisesta laadusta. Vahavärejä, värikkäitä luokkia, silkkihuiveja ja villalankoja, vihkoja ja mustekyniä? Juu ei. Ne kaikki ovat kyllä ihan tärkeitä asioita, mutta ne ovat vain seurausta, ei syy.

Pitää pystyä erottamaan se mitä steinerpedagogiikan toteuttamisesta seuraa, niin oppimisympäristön välineistönä kuin oppimistuloksinakin, ja mikä on se pohjimmainen syy tehdä steinerpedagogiikkaa. Koululiikkeessä kissaa on rohjettu nostaa jo sen verran pöydälle, että voidaan keskustella esimerkiksi siitä, mikä ero on steinerkoulunopettajalla ja opettajalla steinerkoulussa.

Kohtaamisen pedagogiikka!

Oikeastaan todellisen steinerlaadun ydin näkyy arjen pienissä teoissa: ihmisen kohtaamisessa. Steinerlaatua on se tapa jolla nähdään toinen ihminen, oppilas, vanhempi ja työtoveri. Toisen kohtaaminen arvostavasti ja lämpimästi. Jos kohtaamisen kulttuuri ei ole koulussa kohdillaan, niin on vaikeaa siirtyä seuraavaan asiaan pedagogiikassa, sillä kohtaamatta ei voi koulussa, eikä päiväkodissa toimia.

Kasvatuksen henkinen ulottuvuus tulee juuri nyt mukaan kuvaan. Se antaa oman leimansa jokaiselle oppilaan ja opettajan, lapsen ja kasvattajan väliselle kohtaamiselle. Siis, jos aikuinen tunnistaa henkisen ulottuvuuden reaaliseksi. Kohtaamisen henkinen ulottuvuus on jotain, mitä steinerkoulunopettaja ja steinervarhaiskasvattaja toteuttavat yhtenä perusasiana omassa työssään.

Kun steinerkoulussa puhutaan opettamisen taiteesta, puhutaan muilla areenoilla tilanteen vetämisen taiteesta (Art of Hosting). Steinerlaadusta puhuttaessa on kyse myös steinerkoulun (-päiväkodin) pyörittämisen taiteesta. Taiteesta ja taidosta. Sillä steinerlaatua ei ole vain opettamisen laatu - steinerlaatu on jotakin enemmän. Jotain, mikä läpäisee koko yhteisön toiminnan. Ehkä näissä kaikissa on kuitenkin kyse juuri kohtaamisesta?

KEHU positiivisen kautta

Steinerkasvatuksen liiton laatutyöryhmä on kehittänyt Suomen steinerpedagogisille yhteisöille oman laatutyökalun. Steinerpedagogisen laadun kehittämisen ja huolehtimisen ohjelman (KEHU) ensimmäinen prototyyppi on ollut tänä syksynä muutamissa steinerkouluissa kokeiluissa. Tavoitteena on, että ohjelma kehittyy siihen muotoon, että jokainen steineryhteisö ottaa sen käyttöön.

KEHUa rakennettaessa on ollut mielessä juuri tämä steinerlaadun koko yhteisön läpäisevä olemus. Sen, mitä kouluyhteisö yhdessä tekee, tulisi palvella monitasoisesti yhteisön kokonaisuutta.Niinpä tavoitteet ovat korkealla KEHU ohjelmassa. Sen tulisi antaa yksilötasolla voimauttavia kokemuksia yhteisön jäsenille. Avata yhteisiä käsitteitä ja voimistaa sitoutumista yhdessä tärkeiksi koettuihin asioihin. Innostaa yhteisen päämäärän eteen työskentelyyn. Tuoda toimintatapoihin asti sellaisia keinoja, joilla jatkuvasti yhteisön arjessa toimitaan niin, että kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi ja tulevat kuulluksi. Vahvistaa, voimistaa ja elävöittää steinerpedagogiikkaa.

Ei haluttu luoda ‘pakkopullaa’, joka vaan toteutetaan jos on pakko – vaan jotakin, jota oikeasti halutaan tehdä ja jonka koetaan tukevan, elävöittävän ja jopa selkeyttävän yhteisön ja yksilön perustehtävää. Jokin, mikä auttaa kasvattamaan liekkiä! Yksinkertaistetusti: Jos opettaja ei pala, oppilas ei syty.

Kun tällaisia ajatuksia on pyöritellyt mielessään – tuntuu, että kohta kaikkialla puhutaan ihan samaa. On tapahtunut ns. lastenvaunu-efekti – se sama, kun esikoista odottaessa tajuaa, että koko maailma on täynnä lastenvaunuja. Nyt minun maailmani tuntuu olevan täynnä osallistavia toimintatapoja.

Esimerkiksi vähän aikaa sitten käymäni Art of Hosting -koulutuksen esittelyssä kerrotaan:

Yhteisen luovan keskustelun kautta:

• löydetään yhteinen ymmärrys ja suunta
• saadaan kaikki sitoutuneesti mukaan strategian tekoon, toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen
• erilaisten persoonien osallistuminen on tasapuolisempaa
• vahvistuu halu kuunnella erilaisia näkemyksiä
• vähennetään hierarkioiden vaikutusta keskusteluissa
• saadaan oikeudenmukaiseksi ja merkittäväksi koettuja päätöksiä
• vahvistetaan sitoutumista, vastuunkantoa ja itseohjautuvuutta
• osallistuminen sekä toisten huomioiminen muuntaa ristiriidat luovaksi yhteistoiminnaksi

Nimenomaan! Juuri tätä haetaan KEHU-prosessin työtavoilla. Sillä yhteinen keskustelu sellaisella tavalla, että kaikkien on mielekästä ja turvallista siihen osallistua – voi olla juuri se buusteri mitä yhteisö tarvitsee. Jo voimallisten ja eteenpäin vievien kysymysten esittäminen voi olla parantavaa. Mutta ennen kuin päästään tähän, mitataan pulssi.

Pulssi

Kehu-prosessi alkaa yhteisössä ‘steinerpedagogisen pulssin’ mittaamisella. Koko yhteisön henkilöstön ja hallinnon jäsenet vastaavat kukin erikseen sähköiseen kyselyyn, jossa kysytään henkilökohtaista mielipidettä siitä, mihin asioihin yhteisössä pitäisi käyttää enemmän voimavaroja, miten jotkut asiat toteutuvat, mikä on erityisen hyvin ja mitä erityisesti pitäisi kehittää.

Kyselyn taustalla on Steinerkoulujen kansainvälisen foorumin (IF) laatimat steinerpedagogiikan periaatteet. Periaatteet ovat kuvaus steinerpedagogiikasta ja sen erityispiirteistä, steinerkouluyhteisön toimintaperiaatteista. Steinerpäiväkotien maailmanneuvosto on laatinut oman periaate paperinsa myös steinerpäiväkodeille.

Kyselyn kautta nähdään millä asteikolla yhteisön pulssi liikkuu, kiihdyttävätkö jotkin asiat sitä erityisesti, onko jokin alue missä ollaan liikuttavan yksimielisiä, onko asioita, joista kellään ei ole mitään hajua. Kysely toimii myös varaventtiilinä, jossa pahimmat höyryt saa laskea anonyymisti pihalle. Sehän on selvä, että pulssi ei kerro koko totuutta. Siitä kuitenkin nousee usein esiin asioita, joita kannattaa ottaa käsittelyyn KEHU-prosessin seuraavassa vaiheessa, visiotyöpajassa.

Visio

Todellinen työ pannaan käyntiin yhteisön omassa visiotyöpajassa. Nimensä mukaisesti neljän tunnin pajasessiossa pyritään kirkastamaan yhteistä visiota. Pajaan on kutsuttu kaikki yhteisön pedagogista työtä tekevät ja siitä kiinnostunut muu henkilökunta sekä vanhemmista johtokunta-/hallitustyötä tekevät. Visiotyöpaja ei todennäköisesti yksinään ratkaise yhtään yhteisön ongelmaa. Mutta se voi toimia pullonavaajana. Se voi antaa ideoita siitä, miten ja mitä asioita kannattaa käsitellä, jota yhteisöstä tulee paitsi paremmin toimiva yhteisö, myös paremmin steinerpedagogiikkaa toteuttava yhteisö.

Visiotyöpajaa coachataan restoratiivisin menetelmin. Koko pajaidean työtapa on saanut alkunsa steinerkoulujen ja Suomen Sovittelufoorumin tekemästä yhteistyöstä RESTO- restoratiivinen koulu -koulutuksissa. Ajatus siitä, että jokaisen ainutlaatuinen ja arvokas näkökulma ansaitsee tulla kuulluksi ja huomatuksi, on keskeinen. Sama ajatus tulee esiin myös horisontaalisessa johtamisessa ja muissa yhteisöllisissä lähestymistavoissa. Toinen tärkeä ajatus KEHU-ohjelmassa on se, että yhteisön on otettava aktiivinen rooli itsensä huoltamisessa. Ulkopuolisista pelastajistakaan ei ole apua, jos ei olla valmiita ottamaan vastuuta oman yhteisön hyvinvoinnista ja kehittymisestä.

Työyhteisön hyvinvointi liittyy mitä suurimmassa määrin yhteisön steinerlaatuun - mutta se on vain osa sitä. Perusasiat pitää ensin saada kuntoon, vaikka KEHU ei ole työyhteisön hoitamiseen, vaan steinerpedagogiikan hoitamiseen tarkoitettu prosessi, niin se voi herättää yhteisön työskentelemään rakentavasti omien kipukohtien kanssa.

Visiotyöpajan tavoitteena on päästä keskustelussa pedagogiikan perusasioiden äärelle. Sillä viisaus niistä asuu jokaisessa yhteisössä. Täytyy löytää ne asiat, jotka yhteisössä koetaan tärkeimpinä steinerpedagogisina asioina. Avata niihin liittyvät käsitteet. Keksiä ja päättää ne konkreettiset asiat, joilla niiden toteutumista edistetään.

Miten visiotyöpaja on parasta vetää? Nyt on kokeiltu ns. kahden vetäjän mallia. Osa pajoista on onnistunut paremmin kuin toiset. Edelleen eletään pilottivaihetta ja koko ajan opitaan. Toivottavasti nöyrä oppimisen laatu säilyy ikuisesti! Tavoitteena on, että jatkossa valmiin rungon pohjalta ketkä tahansa kaksi RESTO-koulutuksen käynyttä voisivat vetää pajan jossain toisessa yhteisössä kuin omassaan.

Kun neljän tunnin myllytys erilaisissa puhe- ja kuuntelutahtävissä on ohi, pitäisi mieleen jäädä sellainen ‘toiveikas myllerrys’, joka kantaa. Joka panee yksilön pohtimaan asioita, nostamaan niitä esiin vaikka kahvipöydässä - jotta pedagoginen keskustelu vahvistuu yhteisössä. Lisäksi on olemassa lista asioista joita tehdään tulevana vuonna - ja siitä kuka vastaa, että muistetaan tehdä ja yhteinen tahto tehdä ne…

Kehän alkuun

Ensimmäistä KEHU prosessia seuraa toinen. Tarkoituksena on, että KEHU-prosessi tehdään vuosittain. Ennen kuin uusi kierros aloitetaan, käytetään aikaa edellisen vuoden arviointiin. Mitä on tapahtunut tässä välillä? Mitkä hyvät käytännöt ovat tulleet jäädäkseen? Mitä opimme?


Jos KEHU-ohjelma onnistuu lisäämään yhteisössä keskinäistä arvostusta ja vahvistamaan sen positiivista kehitystä – se on saavuttanut tavoitteensa. Steinerpedagoginen laatu ei ole mikään staattinen asia, vaan se tarvitsee jatkuvaa kehittämistä ja huolehtimista. Jokaisessa steineryhteisössä.

Pia Pale, Steinerkasvatuksen liiton toiminnanjohtaja

Kuinka KEHUa?

• Steinerkasvatuksen liiton laatutyöryhmä kehittää KEHU-ohjelmaa edelleen. Ryhmälle voi lähettää palautetta osoitteeseen: laatu@steinerkasvatus.fi 

• Jos yhteisö haluaa ryhtyä KEHU-prosessiin, on otettava yhteys Steinerkasvatuksen liiton toimistoon ja sovittava käytännön asioista (aikataulut, kulut, jne).

• Yhteisölle tulee kuluja visiotyöpajan vetäjien matkoista, ruokailuista, mahdollisesta majoituksesta ja sijaiskuluista.